Last Call

Nyt on laukut melkeen pakattu. Vähä yli oman painon on tavaraa mukana, kiitos siitä Norweigian. Vähä jännittää kyllä tuo lento ja se mitä matkan aikana voi sattua. Viime kerta ku lensin oli sen verran tapahtumarikas, että pitää nyt toivoa parasta.

Ajateltiin Charlotten ja Maijan kanssa iku oltiin syömässä, että pitäähän muutama ottaa ku on mun viimenen päivä. Kerettiin justiin hotellille kyllä sopivasti, että kerkeen lennolle ja siihen asti kaikki menikin hyvin. Hienosti sitten printtasin sähköpostista väärän lentolipun ja sen kanssa meni sit aika hyvin aikaa lentokentällä ja lensin Phuketista Bangkokkiin. Hienosti sitten sain laittaa Suomeen asti tulemaan mun laukun vaikka menin vielä Moskovan kautta. Siinä välissä oli tottakai limusiinia ja viiden tähen hotellia kattohuoneistolla ja kaikki oli vieläki aika kivasti. Jossaki vaiheessa sitten tajusin pelkkä pitkä toppi päällä ja flipflopit jalassa, että oon laittanu mun vaatteet ruumaan ja tuliaiset käsimatkatavaroihin. Voin kertoa ettei se ehkä oo marraskuun alussa ihan paras asuvalinta. Perille kuitenkin pääsin ja jännityksestä huolimatta laukkukin tuli hihnalle, tosin ei sille missä olin sitä oottamassa. Kiva oli sitten vähä lisätä vaatteita ja lähteä miettimään mitenkäs tästä sitten. Sain tosi halvan lennon Helsingistä Kruunupyyhyn ni tottakai sen sitte valitsin junan sijasta. Oottamista kuitenkin tuli semmonen neljä tuntia joten ajattelin, että otanpas torkut siinä lähtöportin edessä. Herään sitten siihen kun kiva lentokenttäpoika tuli herättämään, että sun pitäis varmaan mennä tuolle lennolle ja taustalla kuuluu Last Call Miia ...

Jotainhan se sattuu niinkun aina, mutta toivotan stemppiä itelleni! Saa nähä millon pääsee seuraavan kerran taas kirjottelemaan.

Nyt sitten muutamat viimeset tunnit Penan kainalossa ja sitten joutuuki selviimään ilman pitkään.